Iiro

Iiro, 34, Kuopio

Mieskeskustelu vihreissä on ollut itselleni ristiriitainen aihe, koska transgenderinä en ensisijaisesti identifioi itseäni mieheksi. Minulle on ollut viime vuosina ihan ok elää miehenä, mutta samaan aikaan miehuus ei ole minulle merkittävä asia. Vihreissä on ollut ilo huomata, että sukupuolella tuntuu olevan aika vähän merkitystä. Keskustelut pyörivät muiden asioiden ympärillä ainakin paikallistasolla, jossa itse lähinnä olen ollut mukana.

Toimin ensin Setassa ja tutustuin poliittisesti aktiivisiin ihmisiin. Harkitsin Vasemmistoliiton ja vihreiden välillä, mutta lopulta Vihreät nuoret veti enemmän puoleensa. Vihreissä tärkeintä minulle on hyvä balanssi aattellisuutta ja tieteellisyyttä.

Viime aikoina olen jättäytynyt pois puolueen aktiivitoiminnasta, koska haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa yksivuotiaan Viljan kanssa. Vanhemmaksi tuleminen ei ole juurikaan muuttanut suhtautumistani politiikkaan. Seurasin perheisiin liittyvää politiikkaa aiemminkin myös työni takia: olen työskennellyt lastensuojelussa sekä perheneuvolassa.

Kuitenkin uudessa elämäntilanteessa olen miettinyt paljon puoluetoimintaan osallistumista – se on helposti sellaista kaikki-tai-ei-mitään. Aiemmin olen toiminut mm. kaupunginvaltuutettuna ja ollut intensiivisesti mukana. Tarvittaisiin enemmän helpompia osallistumisen mahdollisuuksia, jotka eivät sitoisi niin paljon, mutta pitäisivät kuitenkin mukana porukassa.

Politiikan ei tarvitse olla ryppy otsassa vaikuttamista, vaan se voi olla myös tärkeä yhteisö, johon kuulua. Hyvien tavoitteiden lisäksi tarvitaan elämyksellisyyttä, joka luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tässä emme ole yhtä hyviä kuin esimerkiksi vasemmistopuolueet.

Ajattelen, että vihreiden eduskuntaryhmä kuvastaa vihreiden äänestäjiä. Tuntumani on, että vihreiden miesäänestäjät äänestävät helpommin naisia. On erittäin tervetullutta, että sillä ei olisi merkitystä, onko se ihminen, jota äänestää, samaa sukupuolta kuin itse. Vihreitä äänestävä korostuneesti myös kaupunkilaiset, mutta onko sekään ongelma? Olisi toki hyvä levittäytyä myös pienempiin kuntiin, mutta ei pidä myöskään alkaa häpeämään kaupunkilaisuutta.