Mikko, 47, Vantaa

Miesasia on minulle sinänsä merkityksetön, suhtaudun siihen vähän opportunistisestikin. Ajattelin, että minunlaiseni ihmisen pitäisi olla ehdolla, että kyllä ainakin itse äänestäisin. Nyt muutamien vaalien jälkeen olen saanut vahvistusta sille, että tekniikan alan korkeakoulutetuissa äänestäjissä, joka on melko miesvaltainen ryhmä, löytyy markkinarakoa itseni kaltaisille ehdokkaille.

Meillä Vantaalla ehdokkaiden sukupuolijakauma oli todella tasainen viime kuntavaaleissa. Mutta niistä, jotka panostivat kampanjaan oikein kunnolla, oli suurin osa naisia. Kun edustaa itse miehenä siinä joukossa vähemmistöä, pääsee vähemmän kilpailluille markkinoille. Ensimmäisissä kuntavaaleissani nousin Vantaan kaupunginvaltuustoon.

Lähdin mukaan vihreisiin, koska olin huolissani maailman suurimmista globaaleista ilmiöistä: ilmastonmuutoksesta, järjettömästä maankäytöstä, luontokadosta, täysin kestämättömästä ruokajärjestelmästä ja energiajärjestelmästä, joka pitää remontoida. Työstöä se vaati, että näistä sain aikaiseksi sellaisia vaaliteemoja, jotka puhuttelevat kuntatasolla. En tosin usko, että minua on äänestetty teemojeni takia – tiedän sen, koska aluevaaleissa minulla ei ollut ensimmäistäkään teemaa, ja sain silti melkein yhtä paljon ääniä kuin kuntavaaleissa.

Olen kipuillut joskus sen kanssa, että oman vihreyden ja puolueen markkinoinnin välillä on jonkinlainen ristiriita. Jos karrikoidaan, niin meiltä löytyy paljon kuvia nuorista naisista kivoissa villapaidoissa metsässä. Se puhuttelee joitakin, mutta ei minua tai kavereitani. Tieteen ja teknologian vihreät on ollut minulle luonteva väylä puolueeseen, koska siellä puhutaan minua kiinnostavista teemoista.

Vihreiden päättäjien sukupuolijakauman olisi hyvä olla tasaisempi. Meidän pitää ymmärtää paremmin meidän potentiaalisten kannattajien moninaisuus ja puhutella tasapuolisesti erilaisia äänestäjiä. Ei olisi hyvä, jos puolue muuttuisi täysin vain minun kaltaisteni näköiseksi. Mutta sen pitää näyttää myös minulta.