Janne, 32, Espoo

Olen seurannut mieskeskustelua vihreissä sivusta, en ole jaksanut osallistua siihen aktiivisesti. Eihän se kritiikki tyhjästä ole tullut, mutta tässä keskustelussa kuitenkin kyse pitkälti tunteista. Se on lopulta aika herkkäkin teema. Minulle on tullut puolueen sisältä viestiä, että osa ihmisistä kokee tämän oikeaksi ongelmaksi. Sitä tunnetta ei saa myöskään vähätellä, vaikka osa siitä on turhaa nillitystä miesten osalta.

En koe olevani tässä puolueessa mitenkään kakkostason väkeä. Ehkä se johtuu siitä, että kuulun itse vähemmistöön, joten en ole tottunut olemaan etuoikeutetussa asemassa. Miehet saavat meillä tietyllä tavalla myös helpommin paikkoja, koska miehiä pitää nostaa sukupuolikiintiöiden takia paremmin ääniä saaneiden naisten ohi. Minullakin on parempia paikkoja varavaltuutettuna kuin monilla meidän naisvaltuutetuilla. En siis pysty tunnistamaan sitä väitettä, että tässä puolueessa syrjittäisiin sukupuolen perusteella systemaattisesti miehiä. Toki puolueessa kuin puolueessa on ihmisiä, jotka vetävät mattoa toisten alta.

Se, että nostaa miesnäkökulmaa esille, ei välttämättä tarkoita, että syyttäisi naisia, mutta joskus se on myös sitä. En pidä siitä ajatuksesta, että ikään kuin se olisi naisten vika, että he menestyvät. Moni meidän äänestäjistä haluaa äänestää naista. Jotkut minua kuntavaaleissa äänestäneet on sanoneet, että äänestivät ensimmäistä kertaa miestä, koska ajattelivat, että minä tarvitsen sen tuen.

Minun mielestäni vihreiden väitetty ylimielisyys tulee siitä, että toisinaan me ei nähdä ihmistä muuten kuin rakenteen kautta. Kaikilla ihmisillä on jotain taakkaa, jota he kantavat, ja kaikilla on ihmisyys. Ei se ole sen yksilömiehen vika, että hän on mies. Se hänen tunne pitäisi nähdä.

Mietin sitä, onko meillä riittävästi miehiä, jotka puhuttelevat, kuten Jyrki Kasvi oli ja Osmo Soininvaara on ollut pitkään. Toisaalta en jaksa olla gallupeista huolissani enkä ajattele, että vihreinä oltaisiin kauheassa kriisissä. Demarit syö meiltä kannatusta, kun siellä ei ole nyt sitä pekonipasta-Anttia, vaan nahkatakki-Marin. Ei me olla mikään vastavoima hallituksessa.

Tosi moni vanhemmista vihreistä ei tunne yhteyttä tähän puolueeseen. He miettivät, mitä tälle puolueelle on tapahtunut, ja siitä olen enemmän huolissani kuin tästä mieskeskustelusta. Puuttuu se rosoisuus ja tekemisen meininki, näyttää liian siloitellulta. Tuntuu myös välillä siltä, että kritiikkiä ei oteta tosissaan, ja syytämme kaikkia muita paitsi itseämme.