Vesa-Pekka, 67, Turku
Minulla ei ole ollut vaaleissa kunnianhimoisia tavoitteita – ei eläkeikäisenä eikä miehenä. En pistä pahakseni, että meillä on huippuälykkäitä ja päteviä naisehdokkaita, joiden nimen perässä on niin monta kirjainyhdistelmää erilaisia tutkintoja kuin minulla on nimessä kirjaimia. Voisi sanoa, että minun kaltaiselleni eläkeläismiehelle ei ole tilaa vihreissä, mutta itse en ole sitä tilaa hakenutkaan. Olen enemmän sellainen nurkan paikkaaja, joka nappaa ne muutamat eläkeläiset äänestämään vihreitä.
Mietin usein kuinka merkittävä äänestäjäryhmä eläkeläiset onkaan, ja puolet heistä on miehiä. Jos katsoo tilastoja, niin ei sellaista ihmettä olekaan kuin vihreitä äänestävä eläkeläismies. Meidän näkyvät ehdokkaat ovat huippupäteviä nuoria naisia, niin valitettavasti aika moni ääni sujahtaa ohi, kun eläkeläismiehet eivät voi samaistua. Minulle se ei ole ongelma, mutta puolueelle se varmasti on – jonkinlainen ainakin. Meidän on myös vaikeaa löytää ammatillisen koulutuksen käyneitä nuoria miehiä ehdolle.
Minun piti oikein googlata intersektionaalinen feminismi, enkä oikein sittenkään ymmärtänyt, mistä on kyse. En ole edes ajatellut vihreiden eduskuntaryhmän sukupuolijakaumaa – asioitahan siellä ajetaan. Presidentinvaaleja lukuunottamatta olen äänestänyt lähes aina naista. Omia suosikkejani vihreistä poliitikoista ovat Maria Ohisalo ja Emma Kari.
Nuorena minulla oli Olen porvari -nappi rinnassa, ja istuin samassa pöydässä Zyskowiczin ja Sasin kanssa tekemässä teinipolitiikkaa. Se ei sitten ollut minua varten. Liityin vihreisiin muutama vuosi sitten, koska halusin pelastaa maailman ennen kuolemaani.
En koe oikea–vasen-keskustelua tarpeelliseksi vihreissä. Ollaanko me kuitenkin kadotettu sitä, mistä vihreät lähti ja millä me eroituimme selkeästi muista? Perus luonnonsuojelukysymykset ovat nykyään kaikilla puolueilla, mutta meidän pitäisi haastaa muita niin, että jokainen ymmärtää tämän porukan pitävän luonnon puolta.
Vuosia sitten minulla oli autossa Atomivoimaako? Ei kiitos -kyltti. Vanhana merimiehenä olen vastustanut myös Perämeren ydinvoimahanketta. Nykyinen vihreiden muuttunut ydinvoimakanta tuntuu pahalta, mutta vain pienellä peellä. Jos meidän nykyinen elintaso tulee säilyttää tai jopa kasvattaa sitä, ei ole muuta tietä kuin ydinvoima. Se minua harmittaa, että oikein kukaan ei vihreissä puhu degrowhtista.