Kalle, 47, Turku

Äidilläni oli SDP:n jäsenkirja. Toiset isovanhempani olivat myös demareita. Minulle on jäänyt aina vähän hämäräksi, mitä demarit ovat, mutta ymmärrän, mitä vihreät ajavat takaa. Joskus harvoin voin kyllä olla eri mieltä puolueen kanssa. Minulle luonnonsuojelu on se ydinkysymys vihreissä, vaikka en osaa elää kovin askeettisesti. Järjestelmätasolla pitäisi ajaa sellaista politiikkaa, että bensan hinta olisi vähän kalliimpaa, mutta se pitää tehdä reilusti.

Olen äänestänyt vihreitä aina, yleensä nuorta vihreää naista, mutta nyt olen alkanut äänestää myös vihreitä miehiä. Joillekin tuntuu olevan ongelma, että vihreiden kansanedustajista niin moni on naisia. Minulle se ei ole iso juttu. Kyllä naiset pystyvät minun asioitani ajamaan siinä missä miehetkin, sitä kai se tasa-arvo on. En ole ollut itse koskaan ehdolla, kun ei minulla ole kaikkeen mielipidettä. Se on se vika siinä hommassa, että pitäisi olla kaikesta jotain mieltä, ja heti pitäisi täyttää joku vaalikone.

Tasa-arvo tuntuu joistakin miehistä tietysti pahalta, koska se tarkoittaa saavutettujen etujen menettämistä. Itse en koe feminismiä uhkana. Mutta jos näyttää siltä, että vihreät ovat ainoastaan korkeakoulutettuja naisia isoista kaupungeista, ja ne puhuvat vain intersektionaalisesta feminismistä, niin ehkä meillä on joku viestintäongelma.

Yksi kiistakysymys minulle on ollut ydinvoima, mutta olen kasvanut tässä puolueen mukana. Nuorena minulla oli Atomivoimaako? Ei kiitos! -rintamerkki. Rakensin omakotitalooni pellettilämmityksen vuonna 2002, ettei tarvittaisi Olkiluodon ydinvoimalaa minun lämmitykseni takia. Nyt olen aika pahasti kääntänyt takkini ydinvoiman suhteen ilmaston takia.

Olen aika vasemmistolainen, mutta olen todennut pari kertaa, että en voi äänestää Vasemmistoliittoa. Se on liian mustavalkoista menoa, kun kaikki on luokkataistelua. Se, mitä arvostan vihreissä politiikoissa on, että ne eivät mätki toisia samalla tavalla kuin vassarit, kun ollaan jostain eri mieltä.